Hain sit kuitenkin Au-pairiks tossa n. viikko sitten ja heti ku sieltä tuli vastaus, että haastatteluun kutsutaan lähiaikoina niin alkoi ahistamaan ja peruin koko jutun. En mä siis haluakkaan sitä kuitenkaan! Voivoi..
Ja nyt oon taaaas kuullu et yks tuttu on raskaana ja mulle iski ihan totaalisesti se, että mä haluan sen lapsen! Onhan mulla ollu vauvakuume jo jostain 15-vuotiaasta asti välillä helpottaen ja välillä taas pahentuen ja aina vaan miettiny et oon joko liian nuori tai sit elämäntilanne ei muuten vaa oo sopiva, mut nyt mä päätin et ei se varmaan ikinä tuu olemaan täysin sopiva. Varsinki ku oon päättäny myös sen etten halua lapsia enää sen jälkeen ku oon täyttäny 30.
Ongelmana tässä jutussa on vaan se, että mulla on kuukautiskierto IHAN totaalisen sekasin. Tai oikeestaan mulla on viimeks tullu kuukautiset kesäkuussa.. Kävin lääkärissä viimekuun alussa ja sillon ei löytyny mitään vikaa ja lähetettiin kotiin odottamaan kuukautisia. No eipähän ne ole vieläkään alkaneet, joten nyt mulla on varattu aika verikokeisiin ja papaan perjantaille.
Ajattelin siellä papassa sanoa, että meillä on vauva toivessa, joten josko mä voisin vaikka pikkuhiljaa saada jotain lääkkeitä, joilla sais ne kuukautiset tulemaan tai jotain ees! Tää on niin turhauttavaa vaan odotella, kun en mä edes tiedä millon mulla on ovulaatio, tai että ovuloinko mä ylipäätään.
Mut kai se siitä nyt sit lähtee etenemään tää homma. Toivottavasti! Jätinhän mä ne e-pillerit pois jo sillon viimetalvena ku meillä oli miehen kans ajatuksena et vauva tulee jos on tullakseen, mut eipä se näköjään sit oo ollu tullakseen :D
