Yritän kerätä voimia töihin lähtöön. Ne kaikki ihmiset ja se työilmapiiri on välillä niin ahdistava että voisin repiä niiltä kaikilta silmät päästä. Tai ehkä iteltäni. En tiedä.

Pyörii päässä stellan biisin sanat: "Toiset päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrät, kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität."

Yritän ajatella että jos vaan ite jaksan pysyä positiivisella mielellä ja olla välittämättä muista niin ehkä ei tuntuis niin kamalan ahistavalta mennä sinne. Antaa asioitten vaan valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.