Näin eilen kaupan kassalla tytön jolla oli toinen käsivarsi kokonaan täynnä viiltoarpia. Täytyy sanoa etten voi muuta kun ihailla sitä rohkeutta, jota niiden arpien paljastaminen varmasti vaatii! Itelläni on myös vasenta käsivarttani rumentamssa arpia jotka syntyivät n. 2 vuoden vaikean masennuksen seurauksena, monta vuotta sitten. Kaduttaako? Tottakai. En kadu niinkään sitä että masennuin. Mitäs mä sille ite olisin voinut. Vaan sitä, että purin pahan olon itseeni.

Arpiani ei oo nähny kukaan muu kun poikaystäväni ja vain muutama ystävä tietää niistä, mutta en mä niillekään oo niitä arpia ikinä näyttäny. Enkä oo varma muistaako ne koko asiaa, ja ottiko ne mua ees todesta sillon kun asiasta niille kerroin.

Monet kesät oon kulkenu pitkähihasissa, mut noin kuukaus sitten päätin että nyt saa riittää ja kävin ottamassa tauoinnin arpien päälle. Ikinä ei oo mikään pelottanu niin paljon ku tautointi liikkeessä käyminen ja arpien näyttäminen täysin tuntemattomalle. Selvisin kuitenkin siitä ja nyt käsivarressa on kaunis tatuointi ♥ (jota täytyy vielä vähän korjailla). Ei tää tatuointi kuitenkaa kaikkia arpia peitä, muutamia niistä vaan, ja vieläkin mun kädestä näkee, että oon joskus itteeni viillelly, mutta ainakin voin nyt kulkea tuntemattomien ihmisten eessä käsivarret paljaina! Sen verran itseluottamusta tatuoinnista kuitenkin sain :)

Tuttujen eteen en vielä uskaltaudu t-paidassa, koska tiedän niitten suhtautumisen viiltelyyn (niinkun sillä oikeesti olis yhtään mitään väliä, mitä ne ajattelee, mut on tää silti vieläkin ihan liian arka asia). Ja äitille ja sisaruksille en haluu ikinä näyttää arpiani, koska pelkään et niille tulee paha mieli.. Ja sit mua vähän pelottaa ens kesä töissä.. Jos ne ihmettelee, et mulla on pitkähihanen paita päällä vaikka on kovat helteet. Toisaalta voin kyl sanoo et mulla on tatuointi kädessä ni en voi pitää lyhythihasia (miten vanhanaikasta ettei tatuoinnit muka sais näkyy), mut sit kaikki varmasti haluaa nähä sen ja sit ne näkee myös mun arvet. Oivoi..

Toissapäivänä kävin uudestaan siel tatuointiliikkeessä näyttämässä tatskaani, koska siinä on vähän korjailtavaa, ja vieläki mut kädet täris ihan hulluna.. Mut mä aion vielä tulla yhtä rohkeeks ku se kaupassa näkemäni myyjä ja antaa ihmisten tuijottaa ja ajatella rauhassa ihan mitä ikinä haluaakaan! ;)

Ps. Muutin vähän tätä mun blogin ulkonäköö ku vihdoinki opin miten se tapahtuu :) Tän blogipohjan löysin tuolta: http://blogvalley.vuodatus.net/



(kuva: google.fi)