Mulla ei oo piiitkään aikaan ollu näin tylsää. Mies on työkavereitten kans jossain missä lie pelaamas biljardia. Alunperin sen piti mennä vaan keilaamaan ja luulin et sil menis vaan tunti korkeintaan kaks, mut olin näköjään väärässä. Nojaa, kiva et seki saa välillä jotain tekemistä. Harmi vaan et itelläni on näin TYLSÄÄÄ.. Kävin tylsyyksissäni vähän ajelee ja yritin soitella parille kaverillekki, et lähtis mun kans mäkkiin mut niil oli jo yllättäen (lauantai ilta ja kello ton verran) muuta tekemistä.

Torstaina olin yhen ystävän valmistujaisissa mun kotikylässä (oikeestaan se ei oo mun kotikylä mut en haluu sanoo sen paikan nimee ni olkoon sit kotikylä), jonka jälkeen olin kuskina tälle valmistuneelle ja yhelle toiselle mun ystävälle siellä. Oli ihanaa taas pitkästä aikaa nähä niitäkin ♥ Harmittaa kovasti ettei olla enää niinkun ennen. Tein sen klassisen virheen sillon ku aloin seurustelemaan et ystävät jäi liian vähälle huomiolle :/ Tosin mulla oli kyllä siinä mielessä vähän erilainen tilanne sillon, että mun ois pitäny mahuttaa yhteen viikonloppuun mun poikaystävä ja ystävät.

Musta tuntuu et oon aina se jonka tunteita ei koskaan mietitä ja mä en sais tehä virheitä ilman et mun täytyy jotenki aina niistä kärsiä. Tai siis.. En mä oikeen tiedä.  Jotenki vaan aina ku on tullu näitten parin ystävän kans jotain ongelmia ni ne on vuodattanu koko elämän mulle ja sen kuinka niillä on vaikeeta sen ja sen takia ja plää plää plää ja mä yritän ymmärtää ,mut sit ku mä yritän joskus selittää miltä musta jotkut asiat tuntuu ni tulee vaan sellanen kiusaantunut hiljaisuus eikä kukaan oikein haluu sanoo mitään. Ei kukaan haluu tietää miltä musta tuntuu.

Just ku oon yrittäny joskus puhua jostain ni sit sieltä tulee jotain et, mut ku sä teit sillon niin ja niiin. Joo, mä tiedän, oon tehny virheitä, mut mun kantaa siitä, miks oon tehny mitä oon, ei koskaan haluta kuunnella. Tai sit jos kuunnellaan ni se on silti jotenki väärin ja mä oon jotenki väärässä. Turhauttavaa.

Mun mielestä olis vaan niiiin ihanaa et olis ystävä jolle vois soittaa aina ku tuntuu siltä, joka ois valmis tulee vaik keskellä yötä mun luo ja joka oikeesti arvostais mua! Oon vaa jotenki tosi huono tutustuu ihmisiin ja pitämään niihin yhteyttä.

Kuka jaksais joskus kuunnella muakin? Ketä oikeesti kiinnostaa kuka mä todella oon?



//edit.  No nyt se mieskin tuli kotiin. Se on ihan kännissä. Oon koko illan vaan toivonu et se tulis kotiin ja nyt haluun et se menee pois. En halunnu kännistä miestä vaan mun oman kullan. Menis nukkumaan.